Päivä alkoi kiireellä, kun Eglisaun vesivoimalalle piti lähteä ajoissa. Yksi matkalainen jäi pitämään hotellille kandiseminaaria, jonka meinasi vielä missata aikaeron huomioimisen puutteen vuoksi. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka seminaarissa kukaan ei pitänytkään kameroitaan päällä tai opponentteja lukuun ottamatta kysynyt mitään kysymyksiä. Samalla muut matkasivat juna-bussi-yhdistelmällä Eglisaun 104-vuotiaalle vesivoimalaitokselle, joka tuntui sijaitsevan ihan pikkiriikkisessä kylässä. Perillä selvisi, että kylässä tosiaan asui vain 120 ihmistä, mutta Sveitsin ihmeellinen joukkoliikenne silti toimittaa: tunnin välein menee junia kaupungista kahteen suuntaan!

Itse voimala oli jokivesivoimala, ja sen maksimiteho oli noin 44 MW, mutta nyt maanantaina se tuotti 35 MW vähäisten viimeaikaisten sateiden vuoksi. Kuulimme, että voimalaitos on suojeltujen monumenttien listalla arkkitehtuurinsa takia. Tämän vuoksi se oli pitänyt uudistaa taiten ja kymmenisen vuotta sitten tehty remontti maksoi 300 miljoonaa frangia. Samalla hinnalla rakentaisi uudenkin voimalan ja saattaisi saada €/MW hintaa hieman alemmaksi…

Excursion aikana saimme nähdä kaikenlaista, vieressä pyörivistä turbiineista generaattoreihin ja padoista kalahissiin. Voimalan patoihin piti tehdä korjauksia, kun aikaisempien mukana tulleet kokonaiset puut olivat hajottaneet niitä. Excursion opaskin oli aivan haltioissaan korjaustöistä ja uteliaasti meni katselemaan ihan lähelle, kuuntelematta niin kovin tarkalla korvalla korjaajien turvallisuusohjeita.

Excursion loppuosuudessa Riku Merkikoski esitteli Axpoa, ja työtehtäviä sähkömarkkina-alanyytikkona Sveitsissä. Saimme myös kuulla totuuksia sveitsiläisestä työelämästä: verot on pienet, palkat on suuret, työpäivät on pitkiä ja Euroopan kansalaisen on helppo tulla tänne töihin.

Excurison jälkeen tapasimme hotellille jääneet lounaan merkeissä. Lounaaksi saimme runsasta kiinalaista buffetia. Onnenkekseistä saimme kuulla mm. että allekirjoittanut on aina oikeassa. Siitä sitten junaan istumaan kohti Geneveä. Sveitsin junat olivat ihanaa ja täsmällistä vaihtelua Deutsche Bahnin juniin. Junassa oli kaksi ilmastovyöhykettä: kuumankostea Mombasa ja kylmä. Geneveä kohti maisemat muuttuivat upeammaksi ja näimme muun muassa viinitarhoja, joita tulemme katsomaan lähemmin tiistaina.

llalla Genevessä lähdimme kaupungille katselemaan paikkoja ja näimme Rue du Rhone -ostoskadun, jossa oli kaikki maailman huippumerkit Rolexista Hermesiin. Yritimme löytää myös Jet d’eau suihkulähteen, joka suihkii 140 m korkeuteen, mutta se oli ilmeisesti pois päältä, koska emme sitä havainneet. Vatsa alkoi kurnia siihen malliin, että iltaruoan etsiminen alkoi toden teolla. Opiskelijan budjettiin ei Geneven keskustan ravintolat mitään tarjonneet, joten päädyimme kaupungin laitamille 10 frangin pizzeriaan ja mäkkäriin. Siitä sitten nukkumaan hotelliin, joka oli jälleen mallia Ibis budget. Ne näyttävät kaikki identtisiltä ja samalla sairaalahuoneelta.

Sonja Nurmiainen & Inka Arposalo