Launtaina heräsimme aikaisin aurinkoiseen Nizzaan, koska lähdimme heti vaeltamaan kohti päivän ensimmäistä aktiviteettia – snorklausta. Satamassa meille annettiin räpylät, uimalasit ja snorkkeli. Pakollisen aurinkorasvasession jälkeen hyppäsimme veneeseen, jossa oppaamme näytti lyhyesti perusasiat tekniikasta ja välineiden käytöstä. Lyhyen opetustuokion jälkeen kiidätimme 5 minuutissa uskomattoman kauniin Saint-Jean-Cap-Ferratin niemenkärjen viereen. Seuraavaksi LVK:n ulkoexcuporukka polskahti kristallinkirkkaaseen veteen tutkimaan merenpohjaa. Mitään Australian korallia vastassa ei kuitenkaan ollut, vaan pikemminkin merikasveja ja kaloja. Kyllä muutamat ainakin löysivät itsensä satojen kalojen parven keskeltä, mikä oli hyvinkin terapeuttinen kokemus. Myös pelkkä vedessä lilluminen ja pohjan katsominen oli erittäin rentouttavaa paahtavan kuuman Nizzan sijasta…

Tunnin polskuttelun jälkeen otimme ryhmäkuvia vedessä, jotka todellakin sopivat “LVK:n porukka rentoutuu” -otsikon alle. Lopuksi 300 hevosvoimainen vene kiidätti meidät takaisin Nizzan satamaan, josta päivä jatkui parin tunnin kävelyn, energian keräämisen ja lounaan merkeissä ennen matkaa Monacoon.

Hotellivälikuoleman jälkeen suurin osa porukasta lähti rautatieasemalle, josta lähti täpötäysi juna kohti Monte Carloa. Monacon kaltaisessa omalla tavallaan kuvauksellisessa paikassa ei juuri yllätyksiä ole, mutta veroparatiisi-mikrovaltiossa vieraileminen on tietysti vaikuttavaa ja herättää erilaisia tunteita.

Koti-Suomessa ei välttämättä tule vastaan kymmenen Ferrarin, kuuden Lamborghinin ja muutaman Rolls Roycen kokoelmaa lyhyen kaupunkikävelyn yhteydessä, ja Espoon pienvenesatamissa veneiden keskimääräinen pituus on noin 100 jalkaa vähemmän.

Tunnelma F1-radan varrella kävellessä oli kuitenkin rento ja lämpötila sen verran kuuma, että kaupan etsiminen kylmän juoman löytämiseksi alkoi muistuttaa itse Grand Prix:tä etenemisnopeuden osalta. Kaupan löydyttyä tahti rauhoittui cruisailun tasolle.

Monte Carlon rautatieasemalta energinen reissujoukko suuntasi takaisin Nizzaan viimeisen päivän yhteisillallista varten.

Hirvitykseksemme huomasimme heti hotellille palattuamme, että vastakkaisen asuinrakennuksen toiseksi alimman kerroksen asunto oli ilmiliekeissä, ja paikalle valui (jokseenkin hitaasti) ensin kymmenkunta poliisia ja hetken päästä useampi pelastusyksikkö tikasautoineen noukkimaan ylemmissä kerroksissa oleskelevat ihmisen turvaan. Palo saatiin hallintaan suhteellisen nopeasti ja asunnon ulkopuoliset vahingot vaikuttivat rajoittuneen savun aiheuttamiksi. Henkilövahingoista ei ole tietoa, mutta mitään vakavaa hotellihuoneen ikkunasta katsellessa ei havaittu.

Järkyttävän tapahtuman jälkeen viimeisen illan ohjelma saatiin kuitenkin käyntiin hymyssä suin ensin mukana olleelle työelämäprofessorille lähetetyn kiitosvideon ensi-illan ja sponsorikeräyksen voittajan palkitsemisen merkeissä, sekä myöhemmin Sisilialaiseen ravintola Casa Elli:in siirryttäessä.

Erinomaisen maittavan illallisen jälkeen reissu tuntui olevan virallisesti ohi, ja siirryimme vielä viettämään iltaa rantaviinien merkeissä. Rannalla tovin viihdyttyämme joukon innokkaimmat lähtivät vielä sinetöimään upean reissukokonaisuuden paikalliselle klubille hyvän musiikin pauhatessa yön pikkutunneille asti.

Upea kahden viikon reissu sai arvoisensa päätöksen, ja kaikilla tuntui olevan onnellinen ja raukea olo viimeistään hotellille palatessa. Kiitos Nizza!

Lauri & Iiro