Reissun ensimmäinen lauantaiaamu alkoi matkan toistaiseksi myöhäisimmällä herätyksellä, ja vetelimmät soturit kömpivät punkistaan vasta puoli yhdentoista jälkeen. Aamu aloitettiin hostellin omalla aamupalalla, joka ränkkäytyy aamupalalistan toiselle tai kolmannelle sijalle. Moni matkaaja vaihtoi kahviautomaatin myrkyt lähikorttelin artesaanikahviin.

Päivän lukujärjestys ammotti tyhjyyttään, ja ryhmä päätti viettää aamupäivän pyykkiä pesten hostellin omilla varsin kohtuuhintaisilla masiinoilla. Loppupäivän aikataulutusta hankaloitti pyykkikoneiden oma sielunelämä pesuohjelmien kestojen osalta; pyykkikoneen kellon yhteen minuuttiin mahtui parhaillaan viisi Britannian minuuttia.

Usean tunnin pyykkirumba päättyi, kun kuivausrummun erittäin kosteaksi jättämät kledjut saatiin taiteiltua kuivumaan ympäri hostellihuonetta. Näky oli suorastaan dalimainen. Tässä kohtaa olikin jo aika syödä kevyttä itse kyhättyä kenttälounasta hostellin aulassa. Suosituimman annoksen nimi oli nuudeli-tuna-papu hot chicken ramen carbonara.

Kello 14 oli viimein aika käynnistää päivän turisteilu-osio. Seurue lähti viimein tarkastamaan Skotlannin ylpeyden, kaikille ilmaisen National Museum of Scotland -museon. Kokemus oli hieno, mutta myös tyhjentävä; museo oli aivan valtava ja siellä olisi viettänyt vaikka kaksi viikkoa. Päällimmäisenä –kirjaimellisesti että kuvainnollisesti– ryhmälle jäi kuitenkin mieleen kattoterassin hulppeat näkymät kaupungin ylle. Aurinkokin kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

Noin viiden aikaan iso osa porukasta kiristi ylämaan vaelluksesta melkein jo kuivuneet lenkkarit yhä hieman vapiseviin jalkoihinsa ja suuntasi Arthur’s Seat -vuorelle. Retki osoittautui kenties matkan parhaimmaksi; sää helli, maisemat olivat uskomattomat ja huumorin laatu nousi uudelle tasolle sormiansojen ollessa yhä se ykkösviihdekalu. Paluumatkalla pizzerioiden tuoksut virittivät nälän äärimmilleen. Ensin piti kuitenkin käydä hostellilla suihkussa, kun lenkillä tuli kauhee hiki vaa.

Suihkunraikkaina, valloittajat lähtivät täyttämään lenkillä valtavaksi kasvanutta nälkäänsä. Porukka jakautui tässä vaiheessa hieman, yrittääkseen löytää Edinburghin parhaan pizzapaikan. Jokainen ryhmä onnistui omasta mielestään parhaiten ja uskoa skottien ruoanlaittotaitohin rakennettiin raunioista ylöspäin.

Viikon mittainen altistus skottikulttuurille taisi saada ryhmään aikaan oman pienen diasporansa. Yli tunnin ajan porukkaa parsittiin kasaan live-sijaintien avulla, ja viimeisetkin soturit löysivät takaisin porukkaan sillä aikaa, kun kärkiryhmä jumittui keskustelemaan intensiivisesti irlantilaiselle herrasmiehelle Suomen työttömyystilanteesta ja asepalveluksesta.

Ladies of LVK -alajaoston cocktailhampaan kolotukseen etsittiin helpotusta todella hyväksi valinnaksi osoittuneesta Frankenstein-baarista. Cocktailien ohella menestyksiä olivat mysteerisen säännöllisesti ilmestyvä Frankenstein-robotti sekä härskisti tarjoillut body shotit.

Tänäkään iltana joukko ei mahtunut hostellin vastapäiseen Three Sisters -ulkoilmaklubiin, vaan asettui klubin viereiseen budjettijuottolaan. Asiallisen nauttimisen ja hassuttelun jälkeen reippaimmat kävivät vielä tanssimassa Dropkicks-yökerhossa, jossa tunnelma oli kohdallaan. Tuli kauhee hiki vaa. Viimeisetkin juhlijat löysivät kotipesään viideltä aamulla, kun ”ei muuallekkaan enää päässy”.

-Nuutti ja Vilho