Lauantaiaamu valkeni Brysselissä pilvisenä, mutta huhujen mukaan naisten huoneessa laulu raikasi heti aamusta. Suurin osa porukasta lähti juna-asemalle hyvissä ajoin ratikalla jättäen taakseen hyvin palvelleen, vanhan panimon tiloihin tehdyn Meininger Hotellin (joka on nimestään huolimatta hostelli). Kuitenkin eräillä reissu painoi jo sen verran, että Uber tuli tarpeeseen. Kolme Uberia kuitenkin perui tulonsa tietöiden takia, mikä aiheutti aamuun pientä jännitystä.

Hyvissä ajoin asemalle saapuminen osoittautui kuitenkin turhaksi vaivaksi, koska Deutsche Bahn petti jälleen: aseman näyttöjen mukaan juna olikin tunnin myöhässä. Niinpä ylimääräinen aika kului Brysselin Gare du Midin asemalla istuskellessa ja lounaseväitä Carrefourista ostellessa. Uber-porukkakin saapui lopulta asemalle hyvissä ajoin odottelemaan. Onneksi huomenna ollaan jo mekaanisen kellon tarkkuudella kulkevien sveitsiläisten junien piirissä! Lopulta juna kuitenkin saapui ja junamatka alkoi mielenkiintoisissa merkeissä Inkan harjoitellessa kandiseminaariesitystään, jonka hän maanantaina pitää etäyhteydellä.

Junamatkalla kuitenkin huomasimme junan kaartavan vasemmalle ja saapumisajan siirtyvän tunnilla tulevaisuuteen. Jaaahas, ratarikon takia juna kiertääkin ketunlenkin Mönchengladbachin kaupungin kautta kulkien parhaimmillaan vain “40 metrin” (lähde: Iiro) päässä Alankomaiden rajasta. Hyvä puoli kiertoreitissä oli, että näimme ikkunasta EU-alueen toiseksi suurimman hiilivoimalan, Kraftwerk Neurathin. Lähialueiden kaivoksista kaivettua ruskohiiltä polttavassa voimalaitoksessa tuotettiin sähköä 2010-luvulla “parhaimmillaan” 4,1 GW:n teholla.

Lopulta saavuimme kuitenkin Kölniin kaksi tuntia aikataulusta myöhässä ja nälkäisinä kuin sudet. Ehdimme kuitenkin suunnitellusti käymään kaupungissa lounaalla ennen Sveitsin hinta-alueelle joutumista. Näimme toki taas myös Kölnin tuomiokirkon, tällä kertaa hieman kirkkaammassa valossa kuin kaksi päivää aiemmin.

Kölnistä loppumatka sujui lähes täsmällisesti, ja matkan taittuessa voiton puolelle maskottimme Yormakin pääsi mukaan korttipeleihin. Matkaan mahtui vielä vaihto Stuttgartissa, jossa saimme muistutuksen, että ensivaikutelma ei kerro kaikkea – rautatieasema sai rähjäisyydessään Myyrmäen aseman näyttämään Westendiltä, mutta ympäröiviltä kukkuloilta kaupunki hiveli silmää.

Euroopan halki matkustaessa Belgian lakeuksilta Alppien juurelle maisemassa näkyi hieno muutos sekä maastonmuodoissa että kasvillisuudessa. “Ihan kuin Suomessa!”, kuului ihastuksen huudahdus, kun Sveitsiin saavuttaessa ensimmäiset männyt tulivat aikaa näkyviin. Pohjoisessa Sveitsissä nenät liimautuivat ikkunoihin, kun kuljimme Euroopan suurimpien vesiputousten, Reinin putousten, ohi. Valaistussa junassa näimme ikkunasta kuitenkin lähinnä oman heijastuksemme.

Lopulta kymmeneltä illalla saavuimme Ibis Budget -hotellillemme väsyneinä ja suihkun tarpeessa. Jo lähimarketista iltapalaa hakiessa realisoitui lähipäivien realiteetit – Sveitsin hinnoilla muistaa taas olevansa opiskelija!

Alex & Jaakko