Aamun sarastaessa kolme kerholaista lähtivät sovitusti autovuokraamolle hakemaan autoja päivän excursioita varten. Jo bussimatka vuokraamolle sai matkalaiset hämmentymään, kun bussia ajoi oppilaskuski ja opettaja huusi viereiseltä penkiltä sekä meille matkustajille että kuskille lippuja ostettaessa. Ei ilmeisesti tarpeeksi tehokasta toimintaa saksalaiseen makuun.

Autovuokraamon kanssa sovittu aikataulu ei kuitenkaan pitänyt, kun itse vuokraaja saapui vartin myöhässä paikalle ja näytti siltä kuin olisi herännyt viisi minuuttia sitten. Vuokraaja ei antanut tämän kuitenkaan häiritä, vaan hän aloitti vuokrasopimusten täyttämisen pedanttiin tyyliin, jossa meidän vuokraajien omat osoitetiedotkin täytyi pystyä todistamaan väestörekisteristä sekä iPadiltä esiteltiin jokainen autosta jo löytyvä kolhu ja naarmu. Samalla tietysti kaupattiin lisävakuutuksia pelotellen mahdollisista ongelmista, jos tämän jättäisi välistä.

Pääsimme lopulta lähtemään vuokraamolta takaisin hotelille hakemaan muita matkaajia kohti päivän ensimmäistä excukohdetta, Enerconin tuulivoimatehdasta.

Enerconin tehtaalla pääsimme tutustumaan erityisesti uusien nasellien (turbiinin yläosassa sijaitseva konehuone) valmistukseen, joiden sisusta on täytetty tehoelektroniikalla, mekaniikalla ja näitä ohjaavalla automaatiolla. Aiemmista ratkaisusta poiketen tasasuuntaaja, DC-linkki, invertteri ja muuntaja ovat kaikki nostettu ylös naselliin, jolla saadaan kuljetuskustannuksia piennettyä ja testaamisprosessia helpotettua. Enerconin tuulivoimalat ovat tunnettuja rakenteestaan, jossa ei käytetä vaihteistoa ollenkaan, vaan generaattoori on suoraan kytkettynä napaan ja lapoihin. Tämä johtaa fyysisesti suurempiin generaattoreihin, jotka ovat helposti nähtävissä lapojen ja nasellin välissä. Osassa malleista taas on pisaran muotoinen naselli, jolloin generaattori saadaan rakenteen sisään asennettua.

Tuotannossa suuri osa työstä tehdään käsityönä monimutkaisten työvaiheiden takia. Robotiikkaa on alettu hyödyntämään vastikään yksinkertaisempien ja paljon toistuvien töiden osalta. Tuulivoimaloiden todellinen koko ja massa sekä niiden vaatima tekniikka tuli varmasti monelle kerholaiselle yllätyksenä.

Lounastauon jälkeen suuntasimme kohti päivän toista excursiota Etzeliin. Excukohteenamme oli Storag Etzel, jossa pääsimme kuuntelemaan syvällisesti öljyn, kaasun ja vedyn varastoinnista suolaluoliin. Storag Etzel kaivaa Etzelin alapuolella sijaitsevaan suolaesiintymään luolia, joita se vuokraa asiakkailleen öljyn ja maakaasun säilytykseen. Opimme kuinka suolaluolat louhitaan merivedellä liottamalla ja moni yllättyikin muun muassa siitä, miten pitkä projekti luolan louhinta onkaan, noin 3-5 vuotta. Pääsimme kuulemaan myös kiinnostavasta uudesta H2Cast projektista, jonka tarkoituksena on muuttaa nykyisiä varastoluolia sopivaksi vedyn varastointiin. Projekti on tällä hetkellä jo hyvässä vauhdissa, ja testiluolien täytön vedyllä olisi tarkoitus alkaa ensi vuonna. Lopuksi pääsimme kiertämään Storage Etzelin alueella ja näkemään millaista laitteistoa kaasun ja öljyn varastointi maanpäällä vaatii.

Excursion jälkeen lähdimme viettämään iltaa Nordenin paikalliseen kylpylään ja vesipuistoon. Vesipuistossa kävimme laskemassa vesiliukumäestä ja kokeilemassa kiipeilytaitojamme altaan päällä olevalla kiipeilyseinällä, mutta suuremman vaikutuksen meihin teki kylpylän saunamaailma. Osa porukasta oli etukäteen kuullut kertomuksia saksalaisesta saunasta saunamestareineen ja -rituaaleineen ja toivoimmekin, että pääsisimme osallistumaan saunarituaaliin. Siinä missä suomalainen alastomuuskulttuuri saunassa voi ihmetyttää ulkomaalaisia, saksalainen saunakultturi osasi ihmetyttää meitä suomalaisia: kylpylän saunamaailmassa oli kokonaan kielletty uima-asun käyttäminen eikä saunasta löytynyt löylyvettä lainkaan. Saunassa opimme myös uutta sanastoa: jos napissa lukee notruf (=hälytys), ei nappia kannata rämpyttää. Kylpylän kohokohta oli ehdottomasti saksalaiseen saunarituaaliin osallistuminen. Rituaali alkoi kun saunamestari heitti useamman kauhan raikkaan (ja erittäin voimakkaan) sitruunaruohon ja basilikan tuoksuista löylyvettä kiukaalle. Tämän jälkeen saunamestari löyhytti kuumaa ilmaa saunojien päälle pyyhkeellä ja suurella viuhkalla. Kolmen löylykierroksen jälkeen rituaali oli ohi ja viimeisen, varsin tuskaisen löylykierroksen ryydyttämät ihmiset rynnistivät kylmään suihkuun viilentymään. Löytyi saunamaailmasta myös perinteinen suomalainen sauna: puuttuvan löylyveden tosin jouduimme korvaamaan jäämurskalla (joka sekin kuuluu saksalaiseen saunakulttuuriin) ja ‘finlander sauna’ olikin loppujen lopuksi varsin autenttinen saunakokemus.

Petja & Eljas