Kaurapuuroa tekisi jo melkein mieli, kun reissun kahdestoista päivä alkoi osalla reissulaisista jälleen perinteisellä englantilaisella aamupalalla. Samaan aikaan osa seurueesta aloitteli päiväänsä juoksulenkin muodossa, ja yksi aamureippailija saikin kokea niskassaan peribrittiläisen sadesään. Unta saimme selvästi enemmän kuin aikaisempina aamuina, koska aamun ensisäteet eivät ikkunattomiin hostellihuoneisiin päässeet.

Päivän excukohteena oli Britannian suurin -tällä hetkellä toiminnassa oleva- ydinreaktori Sizewell B, jo käytöstä poistetun Sizewell A:n sekä tulevan Sizewell C:n välissä Sizewell Beachillä osoitteessa Sizewell Gap, Sizewellin kylässä. Kohde sijaitsee Pohjanmeren rannalla, joten vuokra-autot olivat jälleen tarpeen. Liian helpoksi voimalaitokselle pääsyä ei kuitenkaan ole tehty, sillä matkaa taitettiin noin 50 km ajan reissulla jo tutuksi tulleilla, hädin tuskin asfaltoiduilla kärrypoluilla.

Sizewell B on Sizewellin ydinvoimalakokonaisuuden ainoa käytössä oleva reaktori. Reaktori A poistettiin käytöstä vuonna 2006, mutta sen purkaminen toteutetaan vasta 2100-luvun alussa reaktorissa käytetyn grafiitin sekä rakennukseen holvatun asbestin johdosta. Sizewell C:n alueen rakennustyöt aloitettiin vuonna 2023 ja reaktori tuottaa energiaa sähköverkkoihin 2030-luvulla. Sen reaktoriksi tulee kaksi Olkiluoto III:a vastaavaa reaktoria eli yhteensä huimat 3,2 GW.

Palataan Sizewell B:hen. Sen sydämessä sykkii 1,2 GW sähkötehoa tuottava Ranskalainen painevesireaktori, jota operoi EDF eli Électricité de France. Reaktori valmistui vuonna 1995 ja sen käyttöä on jo kertaalleen pidennetty vuoteen 2055 asti. Excursion opas päästi meidät mielenkiintoiselle kierrokselle laitosalueelle sekä turbiinihalliin. Paikalla oli aavistuksen verran muitakin vierailijoita, ja osa seurueestamme (toinen allekirjottaneista mukaan lukien) pääsivät mukaan lapsiperhekierrokselle. Opas ei yksityiskohtia turvatoimista tai onnettomuuden varotoimista säästellyt, kun sylki suusta lentäen puhui tiukkaa asiaa. Laitos sai lopulta myös LVK ulkoexculaisten luottamuksen, kun excuisäntä vastasi kiperimpiin kysymyksiin riskitilanteiden välttämisestä. Kaiken kaikkiaan kierrokset olivat kattavia ja erittäin mielenkiintoisia.

Excursion jälkeen tehtiin pikainen pyörähdys Sizewellin beachin kautta, jossa näimme kaukaisuudessa jopa öljynporauslautankin. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaaan takaisin Ipswichiin. Paluumatkalla katveiset kulmat, yksisuuntaiset kadut ja brittiläisten levottomat kaasujalat aiheuttivat useampiakin ylimääräisiä sydämen lyöntejä, ja kaukana ei oltu että olisi mennyt peltiä lommolle. Kuitenkin lieväksi hämästykseksi loppujen lopuksi pääsimme riemuitsemaan puhtaista papereista autovuokrauksen osalta. Autot oli myös tankattava samalle tasolle kuin vuokraushetkellä. Vanhemmat tieteenharjoittajat tankkasivat liian vähän pyöristettyään oikean konversion 4.5 litraa per gallona 3:een. Vanhin tieteenharjoittaja ratkaisi ongelman jättämällä vuokra-auton ylämäkeen.

Ipswichistä hyppäsimme kauan odotettuun Lontoon junaan. Matkaa sävytti vähemmän yllättäen väsynyt huumori. Lontoossa hyppäsimme legendaariseen metroon, jossa pystyi edelleen aistimaan kuluneiden viikkojen helleaallot. Metrossa kuuli jälleen jo tutuksi tulleita ”kauhee hiki vaa” huokaisuja. Kun tästä pätsistä oli selvitty, alkoi päivän viimeinen koitos, vaellus kohti reissun kohokohtaa, kauan odotettua asuntoamme Brixtonissa, joka oli reissun aikana ristitty jo nimellä ”Frathouse in Brixton”. Päivän viimeiset ylimääräiset sydämenlyönnit saatiin vielä asunnon ulkopuolella, kun avainboksi ei meinannut avautua millään. Aika monta teekkariahan siihen vaadittiin, mutta avainboksi saatiin loppujen lopuksi auki ja reissuväki majoitukseen. Tässä asunnossa vietämme loppuviikon. Innolla jäämme odottamaan, mitä käänteitä Lontoo tuokaan tullessaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Tuskahiki karpaloi kun avainlaatikko ei tahdokaan aueta…

Patrik ja Eero