Aamun seurue aloitti hotelliaamupalalla, joka oli ranskalaiseen tyyliin paljon makeita leivonnaisia ja mikä tärkeintä kahvia. Eräs sarkastinen kommentti oli, että enää tupakka puuttuu. Aamupalan jälkeen lähdimme yksityisautoilemaan kohti päivän excursiokohdetta, EDF:n omistamaa Bugeyn ydinvoimalaa. Matkalla ydinvoimalalle avautuikin upea maisema neljästä lauhdetornista kauniissa Ranskan maalaismaisemassa. Excun kärkeen matkalaisten passit takavarikoitiin ja alue sähköaitoineen ja piikkilankoineen muistutti enemmän sotilastukikohtaa, kuin ydinvoimalaa.

Vierailun ensimmäinen osuus oli kalvosulkeiset, jossa lyhyesti esiteltiin EDF sekä Bugeyn voimalaitosalue. EDF eli Électricité de France on Ranskan suurin energiayhtiö sekä ainoa ydinvoiman tuottaja. Bugeyn voimalaitosalueella on viisi reaktoriyksikköä, Bugey 1-5. Näistä Bugey 1 on tekniikaltaan kaasujäähdytteinen UNGG-reaktori ja sen käyttö on lopetettu jo 30 vuotta sitten, mutta purku on vieläkin kesken. Ranskalaiset osaavatkin siis purkaa ydinvoimaa yhtä nopeasti kuin valmistaa. Loput Bugeyn reaktoreista eli Bugey 2-5 ovat painevesireaktoreja, kuten kaikki muutkin Ranskan reaktorit.

Bugey 2 ja 3 valmistuivat vuonna 1978. Niiden teho on 910 MW ja saavat jäähdytysvetensä viereisestä joesta. Bugey 4 ja 5 valmistuivat 1979 ja reaktoreiden sähköteho on 880 MW. Nämä reaktorit ovat ilmajäähdytteisiä eli käyttävät lauhdutustorneja. Bugeyn lauhdutustornit ovat ensimmäiset Ranskassa, eikä tällöin ollut taitoa rakentaa tarpeeksi korkeita torneja, joten molempia reaktoriyksikköjä kohti on kaksi tornia. 

Voimalaitoskalvojen jälkeen alkoi pitkä ja piinallinen ydinvoimatekniikan esittely. Esityksessä käytiin ydinvoimatekniikan alkeet ja esittelijän energiatekniikan osaaminen rajoittui kalvoihin, sillä tarkentaviin kysymyksiin ei oikein vastauksia irronnut. Ikuisuudelta tuntuneen esityksen jälkeen oli aika siirtyä voimalaitosalueelle. Kierros alkoi (Kelan) tiskiltä, jossa jaettiin vierailukortit. Kortit oli vaihdettu passeja vastaan, eli passia ei saa takaisin, jos kortin hukkaa. Matka jatkui lentokenttätyylisen turvatarkastuksen läpi, jonka läpäistyään osallistujille jaettiin kypärän alle päähine, joka muistutti tulkintalinjasta riippuen keittäjänmyssyä tai duraqia. Kahden turvaportin jälkeen pääsimme voimalaitosalueen sisälle. Porttien välissä ryhmästä napattiin kuva matalapaineturbiinin sekä lauhdetornien kanssa.

Voimalaitosalueella tutustuimme kakkos- ja kolmosyksikön turbiinihalliin, lauhduttimeen sekä muuntajaan. Laitoksen turbiinit ja generaattorit olivat samalta valmistajalta, kuin edellisenä päivänä Nant de Drancessa. Kierroksella selvisi myös, että reaktoreiden ohjaus on alkuperäistä eli analogista, mikä selittää laitoksen kahden tuhannen työntekijän määrän (vrt. TVO n. 1000 hkö). Exculla koitimme päästä myös reaktorihalliin, mutta Ranskan säädökset tulivat asiaa vastaan sekä lauhdetorniin, mutta paikallisissa lauhdetorneissa oli kuulemma todella merkittävät bakteerikannat. Tämä pisti osan ryhmästä tuumimaan, miten saimme vierailla Dattelnin lauhdetornissa.

Excun päätteeksi EDF:n järjestäjät yllättivät osallistujat antamalla kaikille purkin hunajaa, joka oli tehty Bugeyn voimalaitosalueella olevissa mehiläistarhoissa. Vahva veikkaus on, että kyseinen hunaja ei menisi Saksassa helposti kaupaksi.

Keskipäivällä excun päättymisen aikoihin ulkona alkoi olla tukalan kuuma, auton mittari näytti miehiset 40°C. Kuumassa autossa siirryttiin ydinvoimalan lähikylään lounaalle. Keskipäivän paahde vaikutti myös paikallisten haluun pitää ravintoloita auki, mutta siestasta huolimatta pääsimme lounastamaan jälleen kebabia.

Junamatkasta Marseilleen muodostui yksi excursio, sillä pääsimme matkustamaan ranskalaisella luotijunalla. Vaikka juna oli hieman vanha sisältä, kiisi se 300 km/h kiskot kirskuen eteenpäin. Luotijunan nopeudesta huolimatta perille saavuttiin 20 min myöhässä, joka ei kuitenkaan tuntunut missään Deutsche Bahn odottelun jälkeen.

Marseillessa metro oli helsinkiläiseen sukulaiseen verrattain tehokas, pysäkeillä ei paljoa aikaa poistua vaunusta. Tämä tehokkuus yllättikin muutaman matkalaisen ja metrosta poistumista käytiin kokeilemassa vielä ylimääräisellä pysäkillä.

Reissun neljännessä Ibis Budgetissa eräälle osastolle jäi Musta Pekka käteen ja sängystä löytyi jotain luteiden ja homeen väliltä. Pienestä takapakista huolimatta retkikunta pääsi jatkamaan Marseillen yöhön työelämäprofessori Jaakko “Kapteeni” Jääskeläisen viimeiselle ehtoolliselle, sillä hän poistuu keskuudestamme (pitkä)perjantaina. Marseillen tunnelmaa kuvasi erään henkilön sitaatti “Kallio steroideissa”, sillä kaupungin jokainen terassi oli torstai-iltanakin täynnä, eikä muualtakaan menoa puuttunut. 

Tuhdin illallisen sekä hotellille käppäilyn jälkeen oli osasto täysin poikki ja uni tuli kaikille nopeasti, ainakin niille, keillä ei ollut ylimääräisiä elämänmuotoja sängyssä.

Otto Huttunen & Niilo Kantoniemi