Päivä Cambridgessa alkoi useimmilla varsin virkeästi siitäkin huolimatta, että illalla järjestetty historiakatsaus oli venynyt aina yön pikkutunneille asti. Vatsat saatiin lopulta – henkilökunnan vilppiepäilystä huolimatta – kaikille täyteen hostellin englantilaisesta buffetista ja seurue lähti kävellen kohti päivän excursiota.

Tänään kohteenamme oli Cambrige Cleantech -järjestön toimisto. Tämä voittoa tavoittelematon järjestö toimii verkostona tuoden yhteen uusien puhtaiden teknologioiden kehittäjiä ja sijoittajia. Kuulimme esityksen aikana myös Cambridgen toinen toistaan tärkeämmistä löydöistä ja keksinnöistä kuten DNA:sta, sydänsiirroista sekä pyöreistä teepusseista. Vanhaan pankkiholviin tehdyssä podcast-huoneessa sai alkunsa myös LVK:n ensimmäinen podcast: ”Let the Johnnie Talk”.

Excursion jälkeen retkikunta pääsi kokemaan Englantia vaivanneen helleaallon, sillä lämpötila oli noussut jo 25 asteeseen ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Kuivuuden havaitsi erityisen hyvin Cambridgen yliopiston piha-alueilla, joilla nurmialueet olivat kuihtuneet kellertävän harmaiksi. Lounaspaikaksi valikoitui Cambridge-alumnin suosittelema Whale Cafe, josta useimmat päätyivät valitsemaan jacket potato -annoksen, tai suomalaisittain uuniperunan.

Lounaan jälkeen matkaajat joutuivat osaltaan hankalan päätöksen eteen. Siirtyäkö nauttimaan virvokkeita kuuluisaan Eagle-pubiin, jossa oli juhlittu aikanaan DNA:n rakenteen löytymistä, kävellä kohti kasvitieteellistä puutarhaa vai lähteä etsimään muuan lyhytvideosovelluksesta löytynyttä pullapaikkasuositusta. Kaikki tuntuivat loppujen lopuksi nauttivan iltapäivän aktiviteettivalinnastasta: pullat maistuivat, puutarhajengi nautiskeli palmujen alla Skotlannin sateista toipuen ja pubiryhmä sai loppureissuun vinkkejä paikalliselta rouvashenkilöltä.

Cambridgestä oli seuraavaksi aika siirtyä Ipswichiin, jossa meitä odotti ”family room, no window” -luokan majoitus. Vaikka ikkunaa ei huoneista löytynyt, avaruutta tiiviiseen huoneeseen oli lähdetty hakemaan asentamalla vessaan lasiovet.

Illan aktiviteettina oli jo pitkään odotettu jalkapallo-ottelu. Kokeneempien jalkapallofanien johdattamana suuntasimme kohti Portman Road Stadiumia, jossa alkamassa oli Englannin liigacupin peli Ipswich Town – Leicester City. Virvoitusjuomien ollessa kiellettyjä katsomossa, seurue päätti nautiskella hetken betonibrutalistisesta tunnelmasta katsomoiden alla.

Katsomoon päästyään porukka pääsi hetken ihailemaan huolellista kentänhoitoa, jonka jälkeen olikin aika toivottaa pelaajat tervetulleeksi kentälle. Kun yli 21-tuhatpäinen kotiyleisö – noin kuudes Ipswichin väkiluvusta – räjähti suosionosoituksiin, niin viimeisenkin mielenkiintoansa epäilevän kerholaisen ilme valaistui. Ensimmäinen puoliaika oli maaliton, mutta toisella puoliajalla niitä oli senkin edestä ja ottelu päättyi lopulta Ipswichin voitonjuhliin tuloksella 3–1.

Onnistuneen jalkapallokokemuksen jälkeen (yllättäen) kaikki painoivatkin suorinta tietä unten maille. Tämä oli luultavasti loistava päätös, sillä huomenna matkaajat siirtyvät Lontooseen, jossa odottaa 14 hengen asunto, ”House in Brixton” koko loppureissun ajalle. Ladattuja akkuja siis tarvitaan, sillä rauhaa asunnossa tuskin kukaan tulee löytämään…

-Iisa ja Vilho