Neljäs kokonainen reissupäivä alkoi tutusta hostellista heräten. Edellispäivän ilta oli päättynyt rapsakoissa tunnelmissa Invernessin keskustassa, yksi matkaseuruelainen hieman posliinia nojaillen. Syyt tälle oli kuitenkin aivan jossain muussa kuin viskivalikoimassa.

Suurin osa matkaseurueesta aloitti aamun hostellin aamupalalta. Seurueen kulinaristisin porukka päätti kuitenkin lähteä kokeilemaan paikallista skotti aamupalaa läheisestä kahvilasta, jota hostellin henkilökunta oli meille suositellut. Aamupala osoittautuikin erittäin hyväksi ja täyttäväksi. Tiedusteluista huolimatta, aamupalan kalorimääräksi saatiin vain kommentti ”you don’t want to know”.

Aamiaisten jälkeen matkaseurue jakautui kahteen ryhmään. Suurin osa lähti autoilla ajamaan Invernessistä kohti pohjoista, Ben Hornin patikointireittiä. Patikoinnille lähdettiin odottavaisin ja optimistisin mielin kuivat lenkkarit jalassa. Kuitenkin hyvin nopeasti patikointiporukalle kävi selväksi, että matkasta ei tulla selviämään kuivin jaloin, sillä heti alkumatka oli hyvin märkää ja mutaista. Sukat läpimäräksi kastuneena jo ensimmäisen viiden metrin aikana, porukka päätti kuitenkin jatkaa matkaa mäkeä kavuten kukkulan huiputus tavoitteena. Kostean kelin lisäksi maisemat olivat hieman sumuiset, sillä pilvet olivat alhaalla. Loppumatkasta kuitenkin pilvet väistyivät, ja maisemat olivat erittäin palkitsevat. Huipun valloittaneena ja sukat ja kengät litimäräksi kastuneena patikointiporukka saapui takaisin autoille pohtien, miten toisella porukalla menee.

Samaan aikaan kulinaristinen seurue jatkoi täyttävän aamupalan jälkeen paikalliseen viskitislaamoon varatulle kierrokselle viskimaistelulle. Vierailu alkoi tunnin mittaisella kierroksella, joka sisälsi muun muassa viskin valmistusprosessin esittelyn, jonka jälkeen kierroksen tislaamolla. Kierroksen jälkeen oli viskien maistelu, joka osoittautui erittäin hyväksi. Toinen viski oli 15-vuotias, toinen 18-vuotias, ja viskeissä oli omenapiirakan ja vaniljan vivahteita, eivät olleet savuisia. Kierroksen harmaapartainen puoliksi skotti, puoliksi englantilainen opas oli kuin luotu tehtäväänsä, ja hänen isoisänsä oli myös ollut viskitislaamolla töissä.

Omien aktiviteettiensa jälkeen koko matkaseurueen suuntana oli Skotlannin pohjoisin kylä, Thurso. Ajomatka oli todella hieno, kulkien meren vierusta pitkin sekä muutaman tuulipuiston vierestä. Thursoon saavuttua matkaseurueella oli edessä kauan odotettu majoitusmuoto, kun pääsimme vihdoin hotellihuoneisiin. Majoitukseen saavuttamisen jälkeen lähdimme yhteiselle illalliselle kylän paikalliselle pubille, jossa palvelu oli valitettavasti hieman hidasta. Ravintolassa pääsimme juhlistamaan päivän synttärisankaria, Ellamariaa. Parhaan myyjään palkinto jaettiin myös itse päivän sankarille. Onnittelut vielä synttärisankarille!

-Liisa ja Eelis