Keskiviikkona energiamatkaajat heräsivät Martignyn aamuhämärään jo kuuden aikaan. Lähtö perinteisen tyyliseltä (ja hieman epämääräiseltä) motellilta tapahtui kuitenkin reippaasti. Olihan edessä sekä tekniikaltaan, että maisemiltaan yksi reissun odotetuimmista excuista Nant de Drancen pumppuvoimalaitokseen. Pian puolet kaupungista oli herätetty matkalaukkujen päristessä katukiveyksiä pitkin ja reissulaiset olivat tavaroineen junassa.

Viimeisetkin exculaiset heräsivät kunnolla, kun juna nytkähti jopa 12 asteen ylämäkeen ja nouseva aurinko pilkahti alppien takaa. Maisemat paranivat hetki hetkeltä, kun juna nousi Martignyn 470 metristä 1100 metriin Le Châtelard-Frontièren asemalle. Junasta astuttiin raikkaaseen vuoristoilmaan ja tervattujen puuparrujen tunnelmalliseen tuoksuun. Excuisäntämme toivotti meidät tervetulleeksi heti laiturilla ja ohjasi asemalla sijaitsevaan rakennukseen.

Excumme alkoi esityksellä Nant de Drancen pumppuvesivoimalaitoksesta. Meille kerrottiin mm. projektin historiasta, hyvinkin kiinnostavasta tekniikasta sekä nykyisestä toiminnasta. Tämä kahden padon, kuuden turbiinin ja 900 MW pumppuvesivoimalaitos on hyvin tärkeä osa Sveitsin energiantuotantoa. Lyhyesti pumppuvesivoimala toimii seuraavasti: ylempään patoaltaasen noin 2000 metrissä pumpataan vettä, kun sähkö on halpaa. Vastaavasti kun tarvitaan energiaa, vettä päästetään turbiinien kautta ala-altaaseen, jotta saadaan sähköä. Yksi suurimmista eduista kyseisessä voimalaitoksessa on sen joustavuus energiantuotannossa – energiaa saadaan tuotettua juuri silloin, kun tarve vaatii. Nant de Drancen vesivoimalan saa täydestä pumppaustehosta täyteen turbiinitehoon alle kymmenessä minuutissa.

Diaesityksen jälkeen lähdimme autoilla tutkimaan voimalaitosta. Kallion sisään oli rakennettu kokonainen tieverkosto, joten oli erittäin mielenkiintoista nähdä, mihin päädymme seuraavaksi luolaston pimeydessä.

Pääsimme katsomaan muun muassa sähkönjakelukeskusta, turbiinihallia sekä halkaisijaltaan 9 metristä putkea levyventtiileineen. Noin tunnin kierroksen jälkeen kallion sisässä saavuimme kahden jättimäisen oven jälkeen ulkoilmaan, jossa vasta tajusimmekin, että olemme nousseet tunneleissa satoja metrejä ylöspäin.

Minulla (Lauri) oli aika nostalginen olo, koska olin vaeltanut tismalleen samalla alueella kaksi vuotta sitten. Olin kyllä silloin tajunnut, että kyseessä on patovesivoimala, mutta en tajunnut kuinka massiivinen laitos oikeasti on ja että se oli otettu käyttöön ihan vasta ennen vaellusta! Oli myös uskomatonta nyt päästä koko laitoksen sisälle. Vesipadon päällä oli mahtavaa nähdä miten iso pato oikeasti on, kun padon seinämä tuntuu jatkuvan loputtomiin. Uskomattomien vuoristomaisemien lisäksi näimme myös Euroopan korkeimman vuoren, Mont Blancin, joka kohoaa 4806 metriin. Maisemien ihailujen jälkeen ajoimme ulkokautta mutkikasta tietä satoja metrejä alaspäin juna-asemalle. Kiitos paljon Nant de Drancelle erittäin mielenkiintoisesta excusta!

Henkeäsalpaavan excun jälkeen ryhmä palasi kirskuvalla vuoristojunalla takaisin alas Martignyyn ja lähti toisella junalla kohti seuraavaa majoitusta Ranskan Ambérieu-en-Bugey:in. Lavauxin viehättävää viinialuetta päästiin ihastelemaan junasta vielä viimeisen kerran.

Mobiilinetin käyttö vapautui taas Ranskan rajalla, kun palasimme EU:n vaikutusalueelle. Viimeistään perillä Ambérieu-en-Bugeyn kylän rautatieasemalla loppureissun olosuhteet kävivät selviksi: lämpötila reilut 30°C.

Ambérieuhun saapumisen jälkeen lähdimme heti autonvuokraukseen hakemaan autoja. Kuitenkin kävi ilmi, että matkaa on yli 3 kilometriä, on 34 astetta lämmintä ja kaupungissa ei ole takseja. Siis lähdimme jalan vaeltamaan kohti autovuokraamoa, joka sijaitsi viereisessä kylässä. Autonvuokrauksessa, niin kuin veikkasimmekin, kukaan ei puhunut englantia. Puhun onneksi ranskaa, joten yritin kääntää kaiken tarvittavan suomeksi, mutta sanakirjalta ei vältytty kun puhuttiin vakuuksista ja omavastuista.

Kun autot oli saatu asemalla odottavien reissulaisten luokse, siirryimme lähialueella sijaitsevaan majoitukseen, tietysti paikalliseen Ibis budget -hotelliin. Suurin osa porukasta lähti vielä hotellista löytyneiden alennuslipukkeiden mukaiseen ravintolaan, joka osoittautuikin varsin kelvolliseksi. Nyt jo tervehtynyt ”sairastupa” olikin valinnut toisenlaisen iltaohjelman ja nautiskeli Lidlin antimista hotellin edustalla lämpimän illan hämärtyessä.

Nukkumaan päästiin järkevään aikaan, ja huominen excu ranskalaiselle ydinvoimalaitokselle pyöri jo mielessä.

Iiro & Lauri